Näen työni kautta päivittäin innostusta oppimiseen ja lukuisia onnistumisen kokemuksia. Uusi opetussuunnitelma ja sen perusajatus on erinomainen. Koulua ei käydä koulua varten, vaan tavoitteena on kasvattaa lapsia ja nuoria kohti tulevaisuuden yhteiskuntaa ja työelämää. Viime päivinä on keskusteltu kiivaasti siitä, ovatko nykyaikaiset opetusmenetelmämme ja työtapamme juuri niitä oikeita ja toimivia.
Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma kannustaa opettajia käyttämään opetuksessaan monipuolisia työtapoja. Työtavat tulee valita kuitenkin aina oppimistavoitteet, oppilaiden tarpeet ja kiinnostuksen kohteet huomioiden. Työtapojen tulee lisäksi olla monipuolisia, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus osoittaa omaa osaamistaan eri tavoin. Valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa ei siis kehoteta opettajaa käyttämään aina tiettyjä työtapoja ja menetelmiä.
Useissa kouluissa suositaan jo uuden opetussuunnitelman myötä toiminnallisia työtapoja ja ilmiöoppiminen, eli jonkin monialaisen oppimisaiheen eli ilmiön parissa työskentely on tullut osaksi koulujen opetusta. Tällä opetusmenetelmällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että pitäisi heittää lapsi veteen ja käskeä uimaan, vaan menetelmä kannustaa yritteliäisyyteen ja erilaisten kokonaisuuksien hahmottamiseen. Opettajan vastuu oppilaan oppimisen ohjaajana ei ole ilmiöoppimisen myötä kadonnut mihinkään. Opettajaa ei siis kehoteta antamaan lapselle kaikkea vastuuta omasta oppimisestaan vaan opettajan tulisi tarjota opetuksessaan sellaisia keinoja, että oppilaan olisi helpompi toimia oma-aloitteisesti monimutkaisessa maailmassamme.
Menetelmä ei ole itseisarvo
Ongelmia voi ilmetä, jos opetamme eri opetusmenetelmillä vain menetelmien vuoksi. Tärkeintä on miettiä, miten uusilla menetelmillä voidaan saavuttaa ja toteuttaa opetuksen tavoitteita. Parhaimmillaan uusien menetelmien avulla on mahdollista yhdistää useita eri oppiaiheita. Koulun tulee olla myös vastuussa siitä, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää koulun valitsemia opetusmenetelmiä. Opetushallitus korostaa 20.11.2018 julkaisemassaan verkkouutisessaan, että työtavat ja menetelmät valitaan lopulta aina paikallisesti. Tällöin koulun on mahdollisuus käyttää juuri niitä työtapoja ja menetelmiä, jotka tukevat parhaiten heidän oppilaidensa oppimista. Jokainen koulu tai kunta oppii hyödyntämään valtakunnallista opetussuunnitelmaa juuri heidän oppilailleen parhaimmalla tavalla luodessaan omaa opetussuunnitelmaansa.
Uusien asioiden kokeileminen herättää aina huomiota. Muutos tapahtuu kuitenkin aina hitaasti ja uutta opetussuunnitelmaakin tulee tarkastella ajassa ja kontekstissa, ei katsoa taaksepäin. Mitä taitoja pidämme tulevaisuudessa tärkeinä? Mihin haluamme lasten ja nuorten olevan valmiimpia? Jos haluamme, että lapsista ja nuorista kasvaa aktiivisia ja itseohjautuvia elinikäisiä oppijoita tulee meidän muistaa, että oppiminenkin on aktiivinen toiminto. Pelkkä tiedon siirtäminen oppilaaseen ei siis riitä, vaan oppilaan tulee prosessoida oppimaansa itse. Tähän pelillisyys ja ilmiöpohjainen oppiminen tarjoavat todella hyvät edellytykset.
Päivi Pihlajamäki
Päivi on luokanopettajan ja matematiikan opettajan silmin maailmaa tutkaileva käsityöhullu, joka innostuu uuden oppimisesta ja opettamisesta sekä inspiroituu uudesta opetussuunnitelmasta.
Lue tästä Maija Silvon kirjoittamasta bloggauksesta, miten uusi opetussuunnitelma ja työelämä liittyvät toisiinsa.